On yleensä ihan ok. Se on sellainen ruokinta - ja namiautomaatti, mut sitä pitää vaan osata käyttää. Väärinkäytettäessä siitä lähtee kauheesti ääntä, ja se osaa olla tooosi kiukkunen, mut mä alan pikkuhiljaa oppiin ihmisen käsittelyn salat. Kun joku viksu koira tajuis julkasta sellasen manuaalin, jossa tuoreet ihmisenomistajat opetettas ymmärtään niitä ihmisii.
Äiti järkkää mulle aika paljon kaikkee kivaa tekemistä. Me käydään tottiskentällä, missä mä treenaan hiki niskassa tota mammaa (se on muuten sivumennen sanoen varsinainen luupää), ja (ai kun mua naurattaa) se kun luulee, että se reenaa mua. Istu maahan sivulle seuraa, se höpöttää, ja mä painan oikeeta nappia ja saan lihapullaa ! Me on myös pari kertaa harjoiteltu jälkeä (aika tylsää) ja hakua (toosi kivaa). Lisäksi lenkkeilen hirrrrveesti metsässä ja aikas usein kamujen, eli siis ihan oikeitten karvasten koirien kanssa. Ja mä kans koirapuistoilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti