Rouva Heiskanen tuli hoitoon. Heiskaska on soopelinvärinen collie -rouva, ja se osaa muuten olla tosi tiukka gimma. Mä oon jo saanut maistaa Heiskasen harvoja hampaita, se on jossain tappelussa menettäny jonku etuhampaan.
Se on sen Maarit -tädin koira sieltä Sipoosta, ja se on oikeesti Heidi, mut mun mielestä se on enempi Heiskanen. Vaikka se on pieni ja sievä; ainakin mutsi on sitä mieltä, se mimmi osaa kyl pitää puolensa.
Arvatkaa vaan kenen leluja mä oon kaikki nää kuukaudet säilöny mun lelulaatikossa? Juu, ihan oikeen, ne on ton Heiskasen ! Mä luulin, et mun ois ees se loppuun revitty frisbee, jossa ei enää oo jäljellä ku se köysi, keskikangas on syöty ja oksennettu. mut ei, SEKIN ON HEISKASEN !!!
Arvatkaa vaan onko musta tullu himosyömäri. Mä syön nopeemmin ku Hooveri imasee. On meinaa pakko. Siis jos meinaa pysyä leivän syrjässä kii. Nyt mä syön 3 desiä samassa ajassa ku Heidi yhen ! Tehkää jätkät perässä. Ja jos meinaa metsässä saada Frolicia tai Tassu-keksiä, kannattaa juosta ihan sairaan nopeesti, ku mutsi kutsuu.
Eilen oli mun broidi kyläs, se Emir - Puuhapete, ja sen iso broidi ja faija. Heiskanen oli sitä mieltä, et sen täytyy vähän kouluttaa Emppua, ja niin se tekiki. Emppu meinaa sai kyytiä. Kai se oli paljon sitäki, kun mä olin kertonu Heiskaselle, et Viki, se Emirin veli käy aina kun nähään tukistamassa mua, ja haukkumassa Emirin hulttioveljeks.
Et siis toi Heidi piti vaan niinku mun puolia. Mä luulen, et se tykkää musta. Mutsin mielestä Heiskanen vois vaik asuu meillä, kun äiskä tykkää, ku Heidi kiipee sen kainaloon nukkuun ja kattoon telkkaa. Mul on vähä miehekkäämpi tyyli, paitsi kyl täytyy koirien oikeesti myöntää, et vähän välillä iskee mustanaamio, ja sit mä leikin vähän aikaa mamman pikku mussukkaa.
Mut mäkin kyl tykkäisin, Heidi leikkii mun kans, varsinkin metsässä me juostaa kilpaa kaikkien lentävien keppien perässä ja revitään samaa keppiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti