Mulla alko sit näyttelykausi. Karvanlähtö alko jo jokin aika sitte. Eli oon vähän kulahtaneen näkönen näyttelykapistus.
Aamulla lähettiin mutsin kans kohti Tuomarinkartanon vinttikoirakeskusta, ja sillon ilma oli viel ihan OK. Mutsi ei uskonu, et alkaa sataan, eikä laittanu päälle mitään sadekamppeita.
Just ku päästiin näyttelyalueelle, taivas repes. Ensin me seistiin kahvilan katoksen alla, mut äippää alko ihan ahistaan, kun sinne katokseen oli ahtautunu monta koiraa, ja mä en ois saanu haistella ketään, enkä hieroo tuttavuutta kenenkää kans. Karmeita känkkäränkköjä, sekä ne ihmiset et koirat. Heti ku mä vähä kävin nuuhkaseen jonkun karvasen kaverin takamusta, ni eikö ne ihmiset tiuskassu mutsille, et "voitko olla päästämättä sitä koiraas tänne?" Mitä ne oikeen teki siel, koirat ei saanu pitää hauskaa, eikä nauttia elämästään, niitten ois vaa pitäny istua surkeen näkösenä kuonot nuupallaa. Onneks mun äitillä on koiranäyttelyistä ihan toinen näkemys. Sen mielestä meillä koirilla pitää olla hauskaa koiranäyttelyssä, tutustua uusiin kivoihin kavereihin, ja harrastaa nuhju- tai pystypainia vanhojen kavereitten kaa. Vasta kakkosena tulee se kehässä juoksentelu.
No enivei, me mentiin sit sinne sateeseen ja niin sanoakseni väljemmille vesille:) Sinne kollikehän laitamille, ja siel oli velipoikaki ja sen velipoika, eli Emppu ja Viki. Emppu oli jo ihan märkä, ja siinä me vähän aika siin kaatosateessa painittii. Sit mutsi laitto mun näyttelyhäkkii sadetta pitään, vaik siinä on katto melkeen auki. Eli joku semmonen verkko vaa, joten sinne häkkiin kyl sato sisälle. Kattoin äiskää, et märkä oli kyl seki.
Sit vedettiin ne vaki rundit kehäs, ja mä sain vaaleenpunasen nauhan ensin, ja sit hölkättii kehää toisen kerran ja mä tulin toiseks. Emir tuli kolmanneks. Ja sit mentii viel paras uros kehää, mut emmä siel enää pärjänny, vaik äippä sano et mä oon kyl maailman paras uros, eli MPU!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti