Kamun kuvia

Äiti otti Kamusta pari kuvaa, ja mä tossa vähä selailin kuvia ja valkkasin mun mielestä parhaat!

Kamun hoitopäivä

Äiti keksi tänään ihan ykskaks yllättäen, et ku Hanna ja Moona tuli kylään, ni Hanna voiski pitää Kamusta kii sillävälin ku mutsi kiduttaa, sorry, siis leikkaa Kamun kynsiä. Ja taas se samperin poropeukalo onnistu leikkaan niin, et verta tuli yhestä takakintun kynnestä. Kai se mun pitäs ruveta toiki homma tekeen !

Eikä tässä vielä kaikki... siis kun mikään ei riitä, niin äippä päätti tost vaa, et hänpä pesee Kamun. Haisi kuulemma ihan oksennukselle ja pissalle koko poika. Siitä oksennuksesta en kyl tiedä, minne uteliaan päänsä on lykänny, mut melkeen joka kerta, ku mä meen nostaan kinttua ja alan kirjottaan jotain stooria, ni eikö oo veljen pää just siinä !

Mut oli meillä kivaakin, kun Moona tuli kylään. Mä vaan en ymmärrä miks Moona mulle aina murisee ???

Käpälän veljekset

Taidekuva Pyry Käpälästä

Aika komee jätkä, vai mitä !?

Ja muakin vähä ramasee

Kamu väsähti...

... tutti suussa. Mut kyl meillä oliki raskas homma saada kaikki noi yllärit äitille tehtyä !

Tokana riehumajana olkkarista makkariin...

... ja meirän mutsi sanoo, et yhtään en oo nukkunu. Ja silti se ei kuullu, ku me tehtiin tätä juttua!

Äitienpäivänä

Me koitettii Kamun kaa järkätä vähän äitienpäivää mutsille. Mietittii kimpassa, et mitä kaikkee kivaa keksittäs. No kamu meni ihan sekasin siit miettimisestä, et se ei halunnu käydä nukkuun, vaan juoksi ympäri taloo viel kahentoista jälkee.

Sit muaki rupes jännittää, ja mun meni pakki sekas. mä herätin äitin ensin yheltä yöllä, sit kolmelta ja viideltä. Kahen tunnin välein oli pakko päästä vesiripulille ulos!

Äiti oli aamulla ihan poikki, ku se ei ollu kuulemma nukkunu yhtää.

Kaheksalta, ku se oli käyttäny meiät aamulenkillä ja antanu Kamulle ruuan, mun oli masu viel nii kipee, et en halunnu syödä ees niitä ID-kopsuja, se kaatu sohvalle nukkuu, ja nukku siinä pari tuntia, sit se meni viel jokski aikaa sänkyy nukkuun, ni meillä Käpälän veljeksillä oli hyvää aikaa järkätä äitienpäivä ylläreitä mutsille....

Ekana silputtua sireenin oksaa pitkin olkkaria...

Näyttelykausi tuli korkattua kaatosateessa

Mulla alko sit näyttelykausi. Karvanlähtö alko jo jokin aika sitte. Eli oon vähän kulahtaneen näkönen näyttelykapistus.

Aamulla lähettiin mutsin kans kohti Tuomarinkartanon vinttikoirakeskusta, ja sillon ilma oli viel ihan OK. Mutsi ei uskonu, et alkaa sataan, eikä laittanu päälle mitään sadekamppeita.

Just ku päästiin näyttelyalueelle, taivas repes. Ensin me seistiin kahvilan katoksen alla, mut äippää alko ihan ahistaan, kun sinne katokseen oli ahtautunu monta koiraa, ja mä en ois saanu haistella ketään, enkä hieroo tuttavuutta kenenkää kans. Karmeita känkkäränkköjä, sekä ne ihmiset et koirat. Heti ku mä vähä kävin nuuhkaseen jonkun karvasen kaverin takamusta, ni eikö ne ihmiset tiuskassu mutsille, et "voitko olla päästämättä sitä koiraas tänne?" Mitä ne oikeen teki siel, koirat ei saanu pitää hauskaa, eikä nauttia elämästään, niitten ois vaa pitäny istua surkeen näkösenä kuonot nuupallaa. Onneks mun äitillä on koiranäyttelyistä ihan toinen näkemys. Sen mielestä meillä koirilla pitää olla hauskaa koiranäyttelyssä, tutustua uusiin kivoihin kavereihin, ja harrastaa nuhju- tai pystypainia vanhojen kavereitten kaa. Vasta kakkosena tulee se kehässä juoksentelu.

No enivei, me mentiin sit sinne sateeseen ja niin sanoakseni väljemmille vesille:) Sinne kollikehän laitamille, ja siel oli velipoikaki ja sen velipoika, eli Emppu ja Viki. Emppu oli jo ihan märkä, ja siinä me vähän aika siin kaatosateessa painittii. Sit mutsi laitto mun näyttelyhäkkii sadetta pitään, vaik siinä on katto melkeen auki. Eli joku semmonen verkko vaa, joten sinne häkkiin kyl sato sisälle. Kattoin äiskää, et märkä oli kyl seki.

Sit vedettiin ne vaki rundit kehäs, ja mä sain vaaleenpunasen nauhan ensin, ja sit hölkättii kehää toisen kerran ja mä tulin toiseks. Emir tuli kolmanneks. Ja sit mentii viel paras uros kehää, mut emmä siel enää pärjänny, vaik äippä sano et mä oon kyl maailman paras uros, eli MPU!!!

Kamu satutti tassun!

Meillä oli Kamun kaa taas pikkuset iltajumpat käynnissä, ku Kamulla alko vähän mopo keuliin. Se veti ihan hirveetä tassurallia olkkarista makkariin ja takasin. Lelut vaan lenteli ku Kamu juoksi ees taas, ees taas. Ja sit se tuli liian lujaa... Mä olin jo vähän aikaa kattonu sitä riehumista, et tosta ei hyvä seuraa, ja just ku mä mietin, et toppaanko tyypin vauhdit pois, se tuli, lensi pissapapereilla mukkelismakkelis, ja törmäs melkeen pää edellä nojatuolin jalkaan. Siitä Kamu nilkutti lehtikorin taa vinkumaan, ja mutsi nosti vauvan sielä syliinsä ja puristeli Kamun tassuja. Kun mutsi laski Kamun maahan, se uikutti ja nilkutti tosi pahan näköisenä, ja äiti otti Kamun uudestaan syliin, ja hieroi sitä pipiä tassua. Se autto aina mullaki, ja mä menin sit viel kirputtaan ja nuoleen Kamun niskaa.

No sit äippä laski Kamun taas lattialle, ja vieläki se nilkutti. Mut sit me saatiin iltamurkinat, ja siinä ku kilpaa kiskottiin sapuskaa kuonoon, Kamu unohti koko kintun, eikä se sit enää nilkuttanu. Mut kyl se rauhotti. Kamu meni meinaa jo nukkuun, ja mulle tuli kirjotusrauha.

Pesty ja puhdas Pyry

Käpälän veljesten metsäretki

Me oltiin tänään metsäretkellä Kamun kaa. Äitiki oli mukana. Oli aika lyhyt retki, mut ku ei toi Kamu viel sillee jaksa retkeillä, mut ihan kivasti jätkä pysy mun kannoilla, ku mä vähä opetin sille metsäretkeilyn saloja. Ja nähtii palokärkikin, se päästeli ihme ääniä, ja Kamu ihmetteli sitä pää kallellaan.

Tänään mä olin äitin kans myös luxus-reissussa, eli siis tarkottaa sitä, et me oltii kahestaa, ilman pikkuveljee. Kamu joutu jäämään kotiin, ku sillei viel oo rokotuksia, ja täytyy sen oppii oleen kotona yksinki, ilman mua. En mäkään ihan aina voi olla lapsenvahtina, kun tulee välillä noita edustusreissuja. Eli siis me käytiin Sipoossa mätsärissä. Tais olla meidän ruuat vähissä, ku äiti vei mut kehään tienaamaan! Ja olin mä sit punasten neljäs ja sain palkinnoks sapuskaa.

Siel mätsäris mä näin pitkästä aikaa Rockyn, Paavon pikkuveljenkin. Jo oli muuten kaveri kasvanu...

Ja kun sieltä mätsäristä tultii kotiin, tuli Katja-täti kylään. Me painittiin Kamun kans pihalla ku täti ja mutsi joi kahvia.

Sit me oltiinki koko porukka ihan uuvuksissa, ja äippäkin nukahti sohvalle, ja nukku varmaan jotain sata tuntia.

Ja ai niin, nyt tänään tapahtu sit se kauhee juttu, jota mä oon vähä niinku aavistellu...

MUT ON PESTY.... MÄ NÄYTÄN NÄLKIINTYNEELTÄ ROTALTA, ja mä haisen ällölle !!!

Kamu huilaa... Kamu riehuu ihan mielettömästi, kiipeilee Pyryn päällä, puree Pyryn korvia, ja repii isoveljeä hännästä. Mutta kun Kamu on riehunut tarpeeksi, kakara köllähtää nukkumaan...

Kamu pihalla Vapunpäivänä.

Äiti kirjoittaa..

Vapun päivä, ja kuinka ihanan aurinkoinen, aivan täydellinen päivä. Tänään on ulkoiltu koirien kanssa, ja otettu melkoisen monta valokuvaa sillä mun loistavalla kamerallani. Kunhan lakkaan köyhtymästä, ostan kyllä sellaisen hienon kameran, jolla saa ihan sellaisia äksön-kuviankin otettua!

Tähän meidän kulmille on kotiutunut toinenkin collie-pentu, trikki väriltään, ja poika, nimeltään Julius. Juliuksella on collie-isoveli, aivan kuin Kamullakin. Tänään pojat treffasivat ekan kerran. Lujaa meni Kamulla ja Juliuksella, ja Pyrykin pääsi pitämään hauskaa pikkutyyppien kanssa.

Veljekset Käpälä

Nimeni on Käpälä, Pyry Käpälä. Ja toi pieni on Kamu, Kamu Käpälä. Me ollaan Käpälän veljekset.

Meillä on tosi kivaa Kamun kanssa. Me ollaan jo tehty vähän yhteisiä hihnalenkkejä, mut ne on ollu tosi lyhyitä. Aamusin me pelataan jalkapalloo mutsin kans tos kentällä. Mutsi potkii tai heitää palloo, ja mä juoksen sen kii, ja Kamu yrittää juosta mut kii. Sit me on oltu vähän metsään tutustumassa, ja tosi paljon tos meidän omalla pihalla. Meillä on siel ämpärillinen leluja, ja me riehutaan kukkapenkeissä ja kaivetaan nurmikkoon kuoppia. Meillä on siis toosi koirahauskaa. Äippä ei vaan aina tajuu... ei oikeen tykänny ku Kamu meni joittenki sinivuokkojen päälle makaa.

Kohta mä pääsen kyllä sohvalle!!!

Kamu yrittää sinnikkäästi kiivetä joka paikkaan. Sohvalle, sänkyyn, syliin. Kauaa ei Pyry pääse turvaan soffalle :)

Pikkuveljen kasvattaminen on raskasta

Kyllä ottaa välillä voimille... Kamu on koko ajan mun kimpussa niitten terävien piikkihampaitten kanssa. Mutta onneks se ei viel pääse sohvalle....

Tänäaamuna köllittiin kamun kaa

Kamun pentutreffit Vuosaaressa

Sillä mun pikkubroidilla, Kamulla oli pentutreffit Hesassa Vuosaaressa lauantaina. Mä lähin kans mukaan vähä tsekkaan päältä, et kaikki sujuu hyvin. Meil oli taas semmonen kaaos-lauantai, niinku yleensä. Aamusta mentiin hakutreeneihin, ja Kamu tuli mukaan. Mut se sai vaa vähä jalotella Purolan maastossa, kun mä taas tein täyden hakusetin. Tuli monta ukkoo etittyä. Mä en kyl kässää, kuin ne aina onnistuu eksyyn siihen pieneen metsäpläntiin, ja aina vaa samat tyypit uudestaan. Just ku mä löydän ne, niin eiks ne typerykset me taas uudestaan törttöileen sinne metsään, ja sinnehän ne eksyy.
No harkoista kaasu pohjassa kaupan kautta kotiin, ja sit mutsi anto meille ruokaa. Sit Mia-täti tuli hakee meitä, ja mentiin Mian autolla sinne Vuosaareen. Mialla oli mukana Ippu-Muffe, yks Kamun pentuesisaruksista.
Sit eksyttiin, tiätty, koskahan mä pääsen autokouluun ??? Mä en ainaka eksyis kokoajan niinku äiti ja muut. Mut lopulta oltiin Vuosaaressa Rossun luona, ja sinne tuli myös Riksu.
Eli kakarat Kamu, Riksu, Rossu ja Muffe, sekä mä päällepäsmärinä. Siellä me leikittiin, ja sit mentiin meren rantaan kävelemään. Meillä oli oikeesti ihan superhauska päivä... Toivottavasti me nähään noit tyyppejä Kamun kaa useemminkin !

Mamman mussukka

Kamu pelaa fudista

Kamu koulussa

Ihan kiva toi Kamu on, siis noin pieneks tyypiks. Tänään aloitettiin sitten leikkikoulu. Mä opetin Kamulle fudista. Pelattiin tos pihalla vähä aikaa. Sit tääl sisällä mä oon opettanu Kamulle, et ku mä seison sen eessä etukroppa maassa ja peppu pystyssä, ja haukahtelen, se tarkoittaa, et leiki tyyppi leiki. Ja sit leikitään. Välillä nappula kiipeilee mun päällä, ja se tykkää kaivautua mun kainaloon nukkuun.

Aamulla mutsia nauratti ku se heräs, ja rupes kattoon, et mis me ollaan. Ja sit se huomas, et mä makoilin sängyn päässä matolla ja pikkujätkä kölli siinä mun kainalossa. Sit ku me Kamun kaa huomattii, et lopultaki se eukko alkaa tulla tajuihinsa, me rynnättii siihen sängyn viereen heiluttaan sille kilpaa häntää.

Nyt toi taapero on ihan lopen uupunu. Kai mä vähän väsytin sitä noilla jalisharkoilla. Nyt se ei jaksanu ees syödä, ku mutsi törkkäs kipon sen eteen. Poitsu vaa kurkkas kuppii, ja käänsi kylkee.

Mulle tuli pikkuveli

Moro kaikki, en oo sit aikoihi kerenny kirjotteleen. Mut mä oon ollu vähän bisi, ku mulle tuli pikkuveli. Se tuli tänään kotiin, ja sen nimi on Kamu. Se on tosi söpö, mut ei se viel kauheesti jaksa mun kaa leikkiä. Hetken se riehuu ja pomppii mun naamaa päin, ja sit se yhtäkkiä vaan nukahtaa. Mkerron myöhemmin lisää...

Myöhään sunnuntai-iltana

Heidille tuli nyt juoksut. Tänään vietiin Pyryn kanssa Heidi Heiskanen omaan kotiinsa. Nyt tuntuu kyllä talo ihan hirveen tyhjältä. Pyry on ihan masentunut, ei tahtonut oikein ruokakaan maittaa, kun oma kaveri palasi omaan kotiinsa.
Onneksi huomenna alkaa Pyryllä agility treenit, joten eiköhän poika saa jotain muuta ajateltavaa !
Nyt me yritetään nukkua, Pyry vaihtaa koko ajan paikkaa tuolla sängyn alla...

PS by mutsi

Ja Herra Kakka iski jälleen. Kun synttärisankari Pyry oli saanut kirjoituksensa kirjoitettua, hän lähti hiukan jaloitteleen. Minä katselin Formuloita. Pyry tuli takaisin olkkariin, ja jäi sohvan viereen makoilemaan. Aattelin käydä keittämässä sumpit, ja pääsin keittiöön, niin Pyryn sisävessassa, keittiön matolla jääkaapin edessä oli pesuvadillinen sitä itteään !
No, onneksi räsymatot Ikeassa maksaa vähemmän kuin lounas Vantaan Honkatalossa :)

Mulla on synttärit

Mulla on tänään synttärit. Mä täytän tasan 1 1/2 vuotta. Iso merkkipaalu miehen elämässä. Ja sit miähellä on tommonen mutsi ! Ei näy maksamakkarakakkua, ei tuotu lahjoja aamulla sänkyyn. Mut jaa, jos se onki toi Heidi mun synttärilahja... hmmm. Heidi tuoksuu tosi hyvältä. Se on varmaan ostanu jotain uutta haisuvettä. Mun tekee mieli kauheesti hyppiä Heidin ympärillä ja kiehnätä sen kyljessä, mut sit Heidi alkaa kumminki irvisteleen mulle. Mä heräsin tosi aikasin tänä aamuna. Ei mua nukuttanu enää yhtää, ja sit mä vaa aloin riehua, niin et mutsi ja Heiskis luovutti ja nousi ylös. Nyt mä katon vormuloita, Kimi on mun suosikki.

Toi kuva on muuten mun 1-vuotis synttäreiltä, ku Monika toi mulle kassillisen lahjoja. Nyt Monika on Thaimaassa töissä, joten siksi siis ei lahjoja :( Jos vaan Monika ois ollu täällä mä oisin saanu lahjoja.

Heidi on pesty!

Äiti pesi Heidin ! Tosta vaan, nosti sen yks kaks yllättäen kylpyammeeseen. Arvatkaa, nyt mua hirvittää, et voiks se tehdä sen saman mulle ? Heidistä tuli säälittävän pieni ja laiha, ja se haisee omituiselta, ihan ku joltain kukkaselta. En taida tulla pois täältä sängyn alta pariin päivään...

Ja Heidi näyttää ihan tyytyväiseltä, mitä vähän hinkkas itteensä mattoon ja sai jonku hepulin ja hinkkas kylkee sohvaan ja siilleen.

Eiks ookkin niin, et likkoja vaan pestään, niinhän ??? Jätkien vähän kuuluuki olla sotkusia...

Match Showssa

Tänään oltiin Keravalla mätsärissä. Aamulla mutsi pakkas kamat = selkäreppujakkara ja kevythäkki, sekä mut ja Heiskasen autoon ja lähti ajaan jonnekin. Arvasin kyl, et johonki näyttelyyn ollaan matkalla, oon mä jo niin monessa näyttelyssä kerenny käymään. Tiiän nää jutut. Reppuun pakataan silloin aina kauheesti turkin hoitokamaa (YÄÄKS), herkkuja (NAM), jotain papereita, vesikuppi ja vesipullo !!! Ja Heidiki tiäs, koska se on käyny jossain semmosessakin paikassa näyttelemässä ku ulkomaat. Siitä se jaksaa mulle aina leuhkia. Et hän onki käyny ulkomailla, sää oot käyny vaan Tammelassa ! Ja mä sanoin sille, et oon mä muuallaki käyny ku Tammelassa. Esmerkiks Vorssassa, Turussa, Karjaalla, Hyvinkäällä, Porvoossa, Lahessa, Himoksella, ja vaikka missä.

Me oltiin koko päivä yhes parkkihallis. Onneks oli kauheesti kavereita, ja mä sain pari uuttakin frendiä. Siel oli mun ja Heiskasen lisäks semmonen Katja-täti, jolla oli kolme koiraa, Osku ja Olga (ne mä oon ennenki nähny) ja sit Nova, joka on sheltti. Heidi tuns sen Novan jostain... Sit siel oli aika monta muutaki koiraa. Oli ihan kivaa, enkä ees pelänny sen parkkihallin lattiaa, vaan ravasin reippaalla askeleella, just niinku mutsi halus.

Mä seisoin muutenki tosi edustavasti, ja tulin punasten neloseks. Voitin muuten säkillisen safkaa ja pussillisen possunkorvia. Kovaa tää miehen elämä, ku pitää yrittää pitää perhe kii leivän syrjässä !

Heidikin seisoi hienosti, ja juoksi, mut vähän se oli ku missi uimapukukierroksella. Ei sil kauheesti ollut niit karvoja. Oskun kans juostiin rinkiä melkeen peräkkäin, ja Olga ja Nova oli pikkukakaroissa.

Nähään kaverit taas seuraavis näyttelyis !

Anna jo sitä lihapullaa...

Väsynyt mies

Että väsyttää! Mutta hauskaa oli, mä laskin jopa melkein pulkalla. Oikeestaan äiti tai Hanna-täti laski pulkalla, mä ja Moona juostiin rinnalla, ja sit kun pulkkaa vedettiin ylös, mä hyppäsin pulkan kyytiin. Välillä mä raavin pulkan pohjaa ja purin sitä.

Mut ihan alkuun, ennen kun mä nukahdan.... Me päästiin sinne Himokselle perjantaina joskus päivällä. Ekaks käytiin tsekkaamassa kulmat, ja kattomassa missä on ne laskettelurinteet ja vuokraamot ja lipunmyyntipaikat. Siel oli hirvee hälinä, laskettelijoita suhahti oikeelta ja vasemmalta, ja sit oli semmosii mönkkäreitä ja lumikelkkoja. Löydettiin me sit lopuks sellanen kiva metsälenkkikin, et päästiin likkojen kaa irrotteleen ja juokseen kilpaa. Vitsit, mut Mimosa on nopee. vaikka sillä on niin lyhkäset jalat. Ja Moona hiffas vasta lauantaina, et ollaan reissussa.

Ihmiset, eli mutsi, Hanna-täti ja Tiia ja Rasmus lähti lasketteleen koko illaks.

Lauantaina käytiin parikin kertaa riehumassa maisemissa, ja täysillä yritettiin saada naapurissa asuneet nuoret kundit hereille. Ne rällästi melkeen aamuun, ja meidän piti yöllä vähä haukkua niitä, kun niistä lähti outoja ääniä. Mutsi löysi hienon lenkkimaaston, semmosen ison pellon, jossa jotku oli ajellu lumikelkalla, ja tehny hienot kävelyurat. Me oltiin varmaa yli tunti siel kävelemäs, ja sit käytiin taas katsomassa niit laskettelijoita. Ja taas ne ihmiset oli järkänny jotain omaa ohjelmaa siks aikaa, ku meidän koirien piti saada komeusunet.

Illalla ne kaikki ihmiset, pienet ja isot, oli kyllä ihan zombeja. Mä yritin potkia niitä liikkeelle ja kannoin niille palloo ja kissaa ja narua ja vaikka mitä... ja äiti rikko viinilasin !!!! Mut ne vaan makas sohvilla ja imuroi lasinsirpaleita. Ne pienet ihmiset jakso paljon paremmin noita leikkijuttuja. Ne heitii palloo ja kisua... Mut sit Moona rupes aina äksyileen ku mulla alko meneen lujaa.

Sunnuntaina vielä ehittiin pitkälle lenkille ja pulkkamäkeen, ja mä keksin hauskan leikin. Mä en suostunut meneen mökkiin sisälle. Mä olisin vaan halunnu jatkaa pulkkailua, ku se oli ihan hirrrrrmu kivaa. Äippä yritti lelulla houkutella, mut mä vaan lällättelin sille. Sit se kokeili nameja ja hähhää, mä olin niin nopee, et nappasin namin ja juoksin sinne pellolle takas ottaan hepulit. Mamman likat oli menny kiltisti sisään mut mä en halunnu. Mut hitsin hitsit, kaikki hauskuus loppuu aikanaan, menin hakeen toista satsia lihapullaa, mut jostain syystä mulla alko oleen vähä veto pois, ja mä kävin vähä hitaalla, ni mutsi nappas niskakarvoista kii. Yäks !

Mä alan nyt koisaan ja lataan akkuja. See juu leitör allikeitor, aftör vail krokodail...

Heidi lähti kotiin

Me käytiin äipän kaa viemässä Heiskanen kotiin. Ensin mä aattelin, et jee, kivaa, nyt mä saan mun lelut takas. Mut ei tää ookkaa yhtää kivaa, kun kukaan ei jahtaa mua, kun mä otan jonkun lelun. Oikeestaan mul on kyl jo ikävä Heidiä, mut mutsi lupas, et Heidi tulee ihan pian takas.

Mut sitä ennen me mennään semmoseen paikkan kun Himos. Ja mulle tulee sinne kans kavereita. Moona collie ja Mimosa sheltti. Äiskä haluu mennä lasketteleen ja hiihtään ja luisteleen, ja musta on ihan vaan kiva nähä vähän muailimaa. Tosin oon mä ennenki matkustellu. Oon käyny Vorssassa pari kertaa. Vorssassa on vaan se vika et siel on kauhee korkeita taloja, ja kauheen liukkaita lattioita ja ihmeellisiä koppeja, jotka liikkuu ylös ja alas, ja mutsi sanoo niitä hissiks. Niistä mä en kyl tykkää, mut toi Tammela on ihan kiva paikka. Sielläkin mä oon ollu, ku äitillä on siäl mökki. Olin viime kesänä uimassaki kerran.

Mut nyt mun on mentävä pakkaan, ku täytyy pitää huoli, et mun KAIKKI lelut tulee mukaan ja mun RUUAT ja kaikki kipot ja herkut ja kupit. Kauhee homma.

... ja tässä kaunis valokuva Pyryn päästä

Kuinka saadaan otettua upea valokuva koirasta

Mutsikin haluu päästä kirjottaan välillä....

Monet koiranomistajat ovat varmaankin pitemmän aikaa miettineet, kuinka saada onnistunut valokuva koirasta. Tässä ne tarpeelliset ja erittäin luotettavat neuvot nyt tulevat:
- Otetaan koira
- Otetaan kamera, sellainen kunnollinen digi-kamera, jossa aika siitä hetkestä kun painaa laukaisinta siihen hetkeen, kun kamera ottaa sen kuvan on lähempänä minuuttia kuin sekuntia
- Tarvitaan myös kaunis ilma ja ympäristö, esimerkiksi ilta-auringon valossa kylpevä metsä
- Lopuksi roppakaupalla kärsivällisyyttä, jota multa löytyy yllinkyllin (Tämän varmaankin allekirjoittavat kaikki jotka mut tuntevat:)


Sitten vaan lähdetään sinne metsään valokuvaamaan. Kävellään iloisesti hyräillen pitkin metsäpolkuja tyytyväisesti hymyillen kamera laukaisuvalmiina kädessä. Kävellään ja kävellään, näpsitään niitä kuvia, ja taas uusia kuvia ja vielä lisää kuvia. Poskilihaksia alkaa särkeä, koska hymy alkaa pikkuhiljaa muuttua jäykäksi ja väkinäiseksi.

Lopulta kaikki palaset loksahtavat paikoilleen, paikka on upea, laskevat auringon valo siivilöityy upeasti puitten lehvien välistä, auringon säteet tulevat juuri oikeasta suunnasta, koira katsoo kaukaisuuteen aivan mielettömän upean näköisenä. Laukaiset kameran......

Paska juttu

Olin eilen illalla koirapuistossa Talissa. Heidi ja mutsikin oli, ja velipoika porukoineen. Mul oli koko ajan semmonen "looking for trouble" -olo, mulla meni tosi lujaa, mä pörhelsin ja pörisin vähän joka nurkassa, ja yritin ihan tosissani saada jotain juttua aikaseks trikki nahkan, Lotan kans.

Emir onnistui järkkään pienen nahinan poikasen yhen toisen Pyryn kans, ja sen toisen Pyryn mutsi nosti Empun melkeen ilmaan niskakarvoista.

Ja mua erityisesti ärsytti, ku jätkät kävi hääräämässä Heiskasen ympärillä. Mä en loppupeleissä ihan kuitenkaan luota Heidin taitoihin karkottaa EI TOIVOTUT = KAIKKI MUUT KU MÄ !!!

kundit matkoihinsa. Aina ku joku tyyppi kiehnäs siin Heidin kainalossa 3 sekkaa pitempään, mä kävin tekemässä siitä lopun.

Mut sit ku tultiin kotiin ja saatiin iltapöperöt, niin mua alkoi joteksi kipristeleen masusta.

Mun mutsi on tosi huono hiffaan näitä "paska tulee just"-signaaleja, joita mä lähetän.

Eli ei tapahu mitään... mutsi makaa puoli tokkurassa olkkarin sohvalla ja kattoo jotain CSI:ta, komentaa vaan mua, et mee maate, tuutuaika... (siis lepertelee ku jolleki vauvalle).

Lopulta ku oltiin jo yöunilla, matte kysy et onks sulla ihan oikeesti hätä ???? Mähypin riemuissani yläpystyä, et se lopultakin tajus. Mentiin ulos koko porukka. Heidi pissas, ja mä käkin kakka-asennossa ja odotin. Pumppasin hännällä, ja tepastelin takajaloilla... mahaa kipristeli, mut ei, mitään ei tullu. Sit mä sain semmosen kakkahepulin, juoksin pitkin poikin ympyrää kauheeta vauhtia, mut ei irronnu silti. No, mutsi raahas takas sisälle nukkuun ku sen tuli kylmä. Tunnin päästä uus yritys - ei mitään !!! Ja sisällä mä vaan kävelen ja kävelen... Äippä oli sit jo niin väsy, et se raahautu sohvalle, laitto telkan päälle ja rupes muka kattoon sieltä jotain. Hetken päästä se nukku siel sohvalla Heiskasen kans ku härskit sillit - ja silloin se tuli, ihana, helpottava herra Kakka keittiön matolle jääkaapin eteen. Sit mäki pääsin nukkuun.

Mun kavereita

Lupasin tuolla aiemmin kertoa vähän lisää mun kamuista.

Ekaks on pakko mainita mun veli, Emir. Mä oon tuntenu sen aina. Ja sen isoveljen Vikin melkeen yhtä kauan. Emppu on mun ihan oikee velipoika, ja me ollaan aina ihan samalla aaltopituudella. Emppu ymmärtää mua puolesta hännän heilautuksesta. Ja se on ainoo, joka jaksaa leikkiä non-stoppina tuntikausia... kilpajuoksua, painia, ärinää, kepin vetoo, painia, juoksua... loputtomiin. ja hammasmiekkailua...
On sen isovelikin ihan ok. Luulee vaa olevansa iso ja vahva. Se oli tosi kiva silloin ku mä olin viel semmone vaahtosammuttimen kokonen, mut nyt se aina nälvii mua ku nähdään. Tosin se kyl nälvii Emirillekin, joten se on varmaa siinä iässä.

Sit mul on paljo muitakii collie-merkkisiä kavereita. Heiskasesta mä jo kerroin. Tossa se muuten nyt taas makaa mutsin vieressä sohvalla.

Melkeen naapurissa asuu Leevi. Se on melkeen yhtä rasavilli ku mä pienenä. Sano äiti. Leevi on tosi kiva, mut en oo vähään aikaan nähny sitä ees ohimennen, et mä en tiä onks se viel semmonen pikku-ukko. Onhan se voinu kasvaakki.

Ja Moona, yks mun tyttöystävistä. Niitä mul muuten on monta. Vaikka en asialla mitenkään leuhki... Moona on kans blue merle -tyty, mun eka tyttökamu. Se ei kyl kauheesti tykkää musta. Aina irvistelee, ja ärisee... vaikka sil on kyl tosi pitkät piuhat. Ku mä tänään kerron sille vitsin, ni huomenna se heiluttaa häntää. Jos heiluttaa, sil on meinaa aika vakavamielinen asenne elämään. Se ei oo nääs mikää ilotyttö.

Jatkuu joskus ku mää saan jonku intsipraation...

Heiskanen hoidossa

Rouva Heiskanen tuli hoitoon. Heiskaska on soopelinvärinen collie -rouva, ja se osaa muuten olla tosi tiukka gimma. Mä oon jo saanut maistaa Heiskasen harvoja hampaita, se on jossain tappelussa menettäny jonku etuhampaan.

Se on sen Maarit -tädin koira sieltä Sipoosta, ja se on oikeesti Heidi, mut mun mielestä se on enempi Heiskanen. Vaikka se on pieni ja sievä; ainakin mutsi on sitä mieltä, se mimmi osaa kyl pitää puolensa.

Arvatkaa vaan kenen leluja mä oon kaikki nää kuukaudet säilöny mun lelulaatikossa? Juu, ihan oikeen, ne on ton Heiskasen ! Mä luulin, et mun ois ees se loppuun revitty frisbee, jossa ei enää oo jäljellä ku se köysi, keskikangas on syöty ja oksennettu. mut ei, SEKIN ON HEISKASEN !!!

Arvatkaa vaan onko musta tullu himosyömäri. Mä syön nopeemmin ku Hooveri imasee. On meinaa pakko. Siis jos meinaa pysyä leivän syrjässä kii. Nyt mä syön 3 desiä samassa ajassa ku Heidi yhen ! Tehkää jätkät perässä. Ja jos meinaa metsässä saada Frolicia tai Tassu-keksiä, kannattaa juosta ihan sairaan nopeesti, ku mutsi kutsuu.

Eilen oli mun broidi kyläs, se Emir - Puuhapete, ja sen iso broidi ja faija. Heiskanen oli sitä mieltä, et sen täytyy vähän kouluttaa Emppua, ja niin se tekiki. Emppu meinaa sai kyytiä. Kai se oli paljon sitäki, kun mä olin kertonu Heiskaselle, et Viki, se Emirin veli käy aina kun nähään tukistamassa mua, ja haukkumassa Emirin hulttioveljeks.

Et siis toi Heidi piti vaan niinku mun puolia. Mä luulen, et se tykkää musta. Mutsin mielestä Heiskanen vois vaik asuu meillä, kun äiskä tykkää, ku Heidi kiipee sen kainaloon nukkuun ja kattoon telkkaa. Mul on vähä miehekkäämpi tyyli, paitsi kyl täytyy koirien oikeesti myöntää, et vähän välillä iskee mustanaamio, ja sit mä leikin vähän aikaa mamman pikku mussukkaa.

Mut mäkin kyl tykkäisin, Heidi leikkii mun kans, varsinkin metsässä me juostaa kilpaa kaikkien lentävien keppien perässä ja revitään samaa keppiä.

Mun mutsi

On yleensä ihan ok. Se on sellainen ruokinta - ja namiautomaatti, mut sitä pitää vaan osata käyttää. Väärinkäytettäessä siitä lähtee kauheesti ääntä, ja se osaa olla tooosi kiukkunen, mut mä alan pikkuhiljaa oppiin ihmisen käsittelyn salat. Kun joku viksu koira tajuis julkasta sellasen manuaalin, jossa tuoreet ihmisenomistajat opetettas ymmärtään niitä ihmisii.

Äiti järkkää mulle aika paljon kaikkee kivaa tekemistä. Me käydään tottiskentällä, missä mä treenaan hiki niskassa tota mammaa (se on muuten sivumennen sanoen varsinainen luupää), ja (ai kun mua naurattaa) se kun luulee, että se reenaa mua. Istu maahan sivulle seuraa, se höpöttää, ja mä painan oikeeta nappia ja saan lihapullaa ! Me on myös pari kertaa harjoiteltu jälkeä (aika tylsää) ja hakua (toosi kivaa). Lisäksi lenkkeilen hirrrrveesti metsässä ja aikas usein kamujen, eli siis ihan oikeitten karvasten koirien kanssa. Ja mä kans koirapuistoilen.

My name is Pyry...

Olen pitkäkarvainen ja pitkäkuonoinen Collie -poika Pyry ja asun Järvenpäässä mutsin kanssa. Ainakin se väittää olevansa mun mutsi, vaikka kauheesti epäilen... Se kulkeekin kummallisesti takajaloilla ja kaatuilee jyrkissä mäissä. Eikä ees juokse kauheen lujaa, ja turkki on tosi onneton.

Oikeesti yks Maarit -täti antoi mulle sellaisen hienon nimen kun "Black Sara's Everyday Winner", mutta ei mua kukaan sillä nimellä oikeesti kutsu. Mä oon Pyry vaan, tai sit äiti joskus sanoo mua Teppo Töppötassuks, ja kultsutytöt Milla ja Helmi kutsuu mua Jesse Jamekseksi.


Mä synnyin kai 29.9.2007 jossain Sipoon korvessa. Niistä ajoista en paljon muista, paitti velipojan Emirin, siis taas silleen virallisesti "Black Sara's Emir of Hope" tai Puuhapete, ku se on kauhee puuhaan kaikenlaista. Ja mun siskon Elisabetin ja sen söpön pikkuisen veljen, josta tuli Huugo. Niin ja Fantan ja pari muutakin kaveria. Muistan mä sen Maaritinki.


Pimeenä marraskuisena iltana mut riistettiin mun kasvuympäristöstä, ja ajelutettiin häkissä autolla johonkin pimeeseen paikkaan, jonka mä joskus myöhemmin tajusin Järvenpää -nimiseksi kaupungiksi. Ihan nasta mesta se oli. Revin parit yöpuvun lahkeet ja sohvan helmaa ja pissailin sinne tänne... niin kului ne ekat kuukaudet.


Mut näitä mun elämän isoja käännekohtia ja kaikkia mun kamuja mä pohdin sitten myöhemmin. Nyt tarttis saada jotenkin ton eukon huomio tänne, jotta se tajuis, et mun ja Heiskasen ruokakupit on ollu tos tiskipöydällä ainaskin iäisyyden. NÄLKÄÄÄÄÄÄ !!!